Viime vuosina on Suomessa on puhuttu toisistaan eriytyvistä elämäntapa- ja arvomaailmakuplista. Viimeisimpänä keskusteluun osallistui Ylen toimittaja Reetta Räty, joka totesi syvimmän juovan kulkevan yhteiskuntaluokkien välillä. (https://yle.fi/uutiset/3-9761647) Ovatpa toisistaan eriytyvät kuplat totta tai tarua ja jakaudummepa niihin asuinpaikkakunnan tai yhteiskuntaluokan perusteella, ainakin asumisessa kuplat – tai kenties tarkemmin ilmaistuna erilaiset asumispreferenssiprofiilit – vaikuttaisivat olevan täyttä totta. Itselleni nämä konkretisoituivat, kun kävin alkuviikosta Mikkelin asuntomessuilla. Asuntomessutalojen kuntosali- ja joogastudiohuoneet sekä ulkoporealtaat tuntuvat kaltaiselleni helsinkiläiselle kerrostaloasujalle taatusti yhtä vierailta kuin aamuöinen raitiovaunun kirskuna mikkeliläiselle omakotikansalle. Asunnot olivat tilavia, mutta kaukana. Maisemat olivat loistavia, mutta palvelut loistivat poissaolollaan. Alue on taatusti mainio paikka asua, mutta itselleni täysin väärä. Asuntomessuilla oli paljon ratkaisuja, jotka ovat taatusti monen haluamia, mutta joiden tarvetta en itse osannut käsittää. Ovatko erilaiset asumisen toiveet ja todellisuudet etääntymässä?

Jakamistalous ja kaupungistuminen ovat globaaleja megatrendejä, jotka vääjäämättä heijastuvat myös asumiseen. Nuoret ovat usein kulutuskäyttäytymisen muutosten edelläkävijöitä, mutta koskeeko tämä myös asumista? Heinäkuussa Skanska, Ilmarinen ja Stora Enso julkaisivat teettämänsä selvityksen nuorten asumistoiveista. Selvityksen tulokset saattoivat yllättää ne, jotka olettivat nuorten asumistoiveita ennakkoluulottomiksi. Urbaanien unelmien ja yhteisöllisen asumisen sijaan monen nuoren toiveissa on itse omistettu omakotitalo esikaupunkialueelta. Ovatko nuoret siis konservatiivisia asujia?

Suomen opiskelija-asunnot SOA lausui ympäristöministeriö valmistelemasta säädöspaketista, jossa uudistetaan rakentamisen ja asuntosuunnittelun ohjausta. SOA toivoo, että asuntosuunnittelua koskevassa asetuksessa lievennetään asuinhuoneistojen minimikokoa ja siirrytään pinta-alapohjaisesta toimintolähtöiseen sääntelyyn.

Itsenäistymisen rajapyykki, vaihto-opiskeluajan villi asuntola, nuoren parin ensimmäinen yhteinen koti – muistot opiskelija-asumisesta ovat moninaisia. Vaikka asuntoloiden maineesta on jo pyristelty irti, opiskelija-asumista leimaa silti tilapäisyys. Onko opiskelija-asumisen tehtävä tarjota asunto – tukikohta ja perusedellytykset – väliaikaiseen elämänvaiheeseen vaiko ensimmäinen oma koti?

Nordic Association of Student Housingin (NSBO) uutiskirje 2/2016 on ilmestynyt