Blogi: Asiaa opiskelija-asumisesta!

 Tässä blogissa SOA:laiset ottavat kantaa opiskelija-asumisen kehityssuuntiin. 

Lauri Lehtoruusu: Jos soluasuntojen kysyntä askarruttaa, lue tämä!

Asumistukiuudistus on kiistatta heijastunut opiskelijoiden asuntokysyntään. Vaikka ilmiö on ollut nähtävissä jo pitkään, asumistukimuutoksen jälkeisessä uutisoinnissa soluasuntokysynnän laskua on käsitelty uutena ilmiönä: milloin taivasteltu opiskelijoiden kohtuuttomia vaatimuksia tai uutisoitu purettavista ja vajaakäytetyistä asuntokohteista. Mitä muutoksesta sitten pitäisi ajatella? Ainakin kannattaa huomioida, että kyseessä on paljon moniulotteisempi ilmiö, kuin mitä sen ympärillä käydystä keskustelusta ilmenee.

Opiskelija-asuminen hyvin esillä hallitusohjelmassa

Hallitusneuvottelut on saatu päätökseen ja hallitusohjelma julkaistu ihan virallisia reittejä. Ohjelma näyttää opiskelija-asumisen näkökulmasta hyvältä, mutta viime kädessä vasta toteutus ratkaisee.

Kunnianhimoisia tavoitteita ja käytännön keinoja – miten opiskelija-asuntoja saisi lisää?

Keskustan tuoreesta Asumislinjauksessa on kunnianhimoinen tavoite: joka toiselle opiskelijalle tulisi voida tarjota opiskelija-asunto 2030 mennessä. Tavoitteen taustalla on perusteltuja havaintoja. Opiskelija-asunnot ovat tehokas tapa tukea opiskelijoiden toimeentuloa. Opiskelija-asuntojen lisääminen myös helpottaisi painetta kasvukeskusten asuntomarkkinoilla, kun harvempi opiskelija olisi kilpailemassa pienistä asunnoista esimerkiksi työssäkäyvien pienituloisten kanssa. Mutta miten tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi?

Toimi 2030 -hankkeen anti jäi asumisen tukien osalta laihaksi

Sosiaaliturvan uudistamisvaihtoehtoja valmistellut Toimi 2030 -hanke julkisti tänään tuloksensa. Jo aiemmin julkistetut kolme vaihtoehtoista suuntaa sosiaaliturvan uudistamiselle olivat saaneet lisää lihaa ympärilleen ja niiden rinnalle oli kehitelty kolme vaihtoehtoista asumisen tukea. Mitä Toimi 2030 -hankkeesta jäi käteen asumisen näkökulmasta?

Asumisen kuplia ja tilantarve digiajalla

Viime vuosina on Suomessa on puhuttu toisistaan eriytyvistä elämäntapa- ja arvomaailmakuplista. Viimeisimpänä keskusteluun osallistui Ylen toimittaja Reetta Räty, joka totesi syvimmän juovan kulkevan yhteiskuntaluokkien välillä. (https://yle.fi/uutiset/3-9761647) Ovatpa toisistaan eriytyvät kuplat totta tai tarua ja jakaudummepa niihin asuinpaikkakunnan tai yhteiskuntaluokan perusteella, ainakin asumisessa kuplat – tai kenties tarkemmin ilmaistuna erilaiset asumispreferenssiprofiilit – vaikuttaisivat olevan täyttä totta. Itselleni nämä konkretisoituivat, kun kävin alkuviikosta Mikkelin asuntomessuilla. Asuntomessutalojen kuntosali- ja joogastudiohuoneet sekä ulkoporealtaat tuntuvat kaltaiselleni helsinkiläiselle kerrostaloasujalle taatusti yhtä vierailta kuin aamuöinen raitiovaunun kirskuna mikkeliläiselle omakotikansalle. Asunnot olivat tilavia, mutta kaukana. Maisemat olivat loistavia, mutta palvelut loistivat poissaolollaan. Alue on taatusti mainio paikka asua, mutta itselleni täysin väärä. Asuntomessuilla oli paljon ratkaisuja, jotka ovat taatusti monen haluamia, mutta joiden tarvetta en itse osannut käsittää. Ovatko erilaiset asumisen toiveet ja todellisuudet etääntymässä?