SOA kannattaa lausunnossaan ympäristöministeriön valmistelemaa lakiluonnosta, jolla korotettaisiin erityisryhmien investointiavustuksen alinta tukiluokkaa 15 prosenttiin.

Asumistukiuudistus on kiistatta heijastunut opiskelijoiden asuntokysyntään. Vaikka ilmiö on ollut nähtävissä jo pitkään, asumistukimuutoksen jälkeisessä uutisoinnissa soluasuntokysynnän laskua on käsitelty uutena ilmiönä: milloin taivasteltu opiskelijoiden kohtuuttomia vaatimuksia tai uutisoitu purettavista ja vajaakäytetyistä asuntokohteista. Mitä muutoksesta sitten pitäisi ajatella? Ainakin kannattaa huomioida, että kyseessä on paljon moniulotteisempi ilmiö, kuin mitä sen ympärillä käydystä keskustelusta ilmenee.

Hallitusneuvottelut on saatu päätökseen ja hallitusohjelma julkaistu ihan virallisia reittejä. Ohjelma näyttää opiskelija-asumisen näkökulmasta hyvältä, mutta viime kädessä vasta toteutus ratkaisee.

Keskustan tuoreesta Asumislinjauksessa on kunnianhimoinen tavoite: joka toiselle opiskelijalle tulisi voida tarjota opiskelija-asunto 2030 mennessä. Tavoitteen taustalla on perusteltuja havaintoja. Opiskelija-asunnot ovat tehokas tapa tukea opiskelijoiden toimeentuloa. Opiskelija-asuntojen lisääminen myös helpottaisi painetta kasvukeskusten asuntomarkkinoilla, kun harvempi opiskelija olisi kilpailemassa pienistä asunnoista esimerkiksi työssäkäyvien pienituloisten kanssa. Mutta miten tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi?