Blogi: Soluasuminen on suosittua – ainakin mielipidepalstalla

07.09.26

Helsingin Sanomien taannoinen pääkirjoitus viritti mielipidepalstalle vilkkaan keskustelun opiskelija-asuntorakentamisen ikuisuusaiheesta: soluja vaiko yksiöitä? Useampi kirjoittaja muisteli kaiholla omia soluaikojaan (1, 2) ja kaipasi niitä tuotantoon. Ministeri Multala toivoi vaihtoehtoa solun ja yksiön väliin. Vastineissaan Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Hoasin toimitusjohtaja Matti Tarhio muistuttivat, että asuntoja on rakennettava tarpeen ja kysynnän mukaan.

Vaikka yleistyvä yksiötrendi on tunnistettu ainakin jo 1990-luvulta lähtien, eikä tuntuva tukimuutoskaan näytä kääntävän suuntaa, soluasuntoja haikaillaan tämän tästä takaisin tuotantoon. Mikä selittää solujen kestosuosion niiden parissa, jotka eivät itse olisi niihin muuttamassa?

Hinta on keskeinen tekijä. Solut ovat tyypillisesti opiskelijan edullisin asumisratkaisu, ellei sitten vanhempien luona asumista oteta huomioon. Opiskelijoillekin hinta on tärkein asunnonvalintakriteeri, mutta asumistasokin painaa vaakakupissa; hinta ohjaa valintaa, mutta vasta, kun tietyt absoluuttiset asumispreferenssit toteutuvat. Monelle asuminen yksin vaikuttaisi olevan tällainen kriteeri.

Soluasuntojen edullisuus on kuitenkin osatotuus, joka johtaa keskustelua opiskelija-asuntorakentamisesta harhaan. Vaikka nykyiset solut ovat selvästi muita vaihtoehtoja edullisempia, se ei tarkoita, että sama toistuisi, jos solut palaisivat uudistuotantoon. 45-neliöinen solukaksio ei tilatehokkuudeltaan poikkea kahdesta kompaktista 22,5-neliöisestä yksiöstä. Erotus tulee keittiö- ja märkätilaneliöiden määrästä, mutta sekin erotus kapenee, jos tehtäisiin ruotsalaistyylisiä korridor-soluja omilla kylpyhuoneilla. Lopputuloksena olisi kysyntää vastaamattomia asuntoja lähes yksiöiden kulurakenteella.

Nykyisten soluasuntojen edullisia vuokria selittää ikä. Vuosikymmeniä sitten valmistuneista kohteista lainoja on ennätetty maksaa pois, jolloin rahoituskuluja on omakustannusvuokrassa vähemmän. Vähemmän kysyttyjen soluasuntojen vuokria saatetaan myös vuokrantasauksen ja jyvityksen kautta laskea.

Uudistuotannossa soluasunnot menettäisivät tärkeimmän kilpailuvalttinsa, eli edullisen hinnan.

Opiskelija-asuntojen rakennuttaminen on tasapainottelua

Suurin syy kuiluun opiskelijoiden asumisvalintojen ja solusuosittelijoiden välillä on näkemys asumistasosta. Opiskelijoiden toiveet heijastelevat yleistä asumistason nousua. Takavuosina soluhuone saattoi olla opiskelijalle loikka asumistasossa, nykyään ei ehkä niinkään. Toisaalta, jos omia soluaikoja muistelee lämmöllä, ei nykyopiskelijoiden yksiötoiveille ehkä löydy ymmärrystä etenkin, kun opiskelijat kattavat osan asumismenoistaan tuilla ja julkinen talous on tiukoilla.

Opiskelija-asuntorakennuttaminen onkin tasapainottelua toiveiden ja talouden välillä. Opiskelija-asuntoja rakennuttavat lähes yksinomaan yleishyödylliset toimijat, joiden on palveltava paitsi asukkaiden, myös laajemmin yhteiskunnan etua. Jos sivuuttaa kysynnän, käytetyt resurssit valuvat hukkaan vajaakäyttönä. Jos taas panostaa liiaksi laatuun, väljähtyy opiskelija-asumisen yleishyödyllinen tarkoitus, eli yhtäläisten opiskelumahdollisuuksien tukeminen edullisella asumisella.

Tasapainottelua ei ole vain nykyisten toiveiden ja maksukyvyn välillä, vaan on huomioitava kiinteistön elinkaari. Asumistaso jatkanee nousuaan – opiskelijoillakin. Jos rakennuttaa asuntoja, jotka juuri ja juuri kelpaavat valmistumishetkellä tukileikkausten turvin, edessä on ennen pitkää kysyntäkato. Siksi uudistuotannon kuuluukin edustaa asuntokannan parhaimmistoa, jotta sille riittää kysyntää vielä vuosikymmenten päästä.

Opiskelijat ovat asumistason pahnanpohjimmaisia. Jos opiskelijakysyntäkin kaikkoaa asuntotyypiltä, asuntokannalle ei noin vain löydy muuta ottajaa. Riski ei ole yksin rakennuttajan, sillä suuressa osassa opiskelija-asuntokohteiden lainoja on valtion täytetakaus. Siksi on valtionkin intressi, että opiskelija-asuntokanta vastaa pitkäaikaista kysyntää.

Miniyksiö yhteistiloilla on vaihtoehto solun ja yksiön väliltä

Opiskelija-asuntotuotannon vakiotuotteeksi on muodostunut kompakti yksiö, mutta se ei tarkoita, ettei uusia yhteisöllisiä asumisratkaisuja kokeiltaisi. Tampereella TOAS on rakennuttanut yhteisöyksiöitä, joissa 6-9 asuntoa jakaa yhteisen olohuoneen. Kuopaksen Samoilijassa monipuoliset yhteistilat houkuttelevat asukkaat viettämään aikaa yksiön ulkopuolella.

Konsepteja yhdistää, että molemmissa perusyksikkö on yksiö omalla vessalla ja ruuanlaittomahdollisuudella. Yhteistilat nostavat kustannuksia, joten itse yksiön on oltava erittäin kompakti, noin 20-neliöinen, jotta kokonaisvuokra sopii opiskelijoiden kukkarolle. Laki sallisi opiskelija-asunnoissa tätä pienemmätkin 16-neliöiset yksiöt, mutta usein viimeisiä neliötä viilaamalla ei ole saavutettavissa säästöjä, sillä asuntoihin aletaan tarvita enemmän erikoisratkaisuja.

Kun perusyksikkönä on soluhuoneen sijaan yksiö, yhteisöllisyys on vapaaehtoista. Kämppäkavereita ja naapureita ei ole pakko nähdä matkalla suihkuun tai aamupalalle. Kohtaamiset voi ajoittaa siihen, kun ei ole tukka pystyssä ja aamuäreys pahimmillaan.

Kohtaamisten vapaaehtoisuus on tärkeää, sillä asuminen lähekkäin ei automaattisesti takaa sosiaalista kanssakäymistä. Jos kohtaamiset rajautuvat suihkuvuoroista ja siisteyskäsityksistä riitelyyn, soluasuminen ei suinkaan ole toivottu patenttiratkaisu yksinäisyysepidemiaan. Yksinäisyys voi tuntua vielä raastavammalta, jos kokee olevansa yksin, vaikka joutuu jakamaan arjen toisen kanssa.

Uudet yhteistilojen ja yksiöiden yhdistelmät toivottavasti tarjoavat sopivan tasapainon yhteisöllisyyden ja yksityisyyden välille. Jos huomaa naapurin asettuvan aamukahville yhteistilaan, toivottavasti ennemmin liittyy seuraan, kuin pähkäilee keinoja luikahtaa ohi huomaamatta.