Asuntopolitiikan heiluriliike kasvaa

pe 30. kesäkuuta 2023 14.30.00

Uusi hallitusohjelma lupaa kylmää kyytiä valtion tukemalle asuntotuotannolle. Hallituspuolueista ainakin kokoomuksen penseä suhtautuminen ARA-tuotantoon oli jo ennakolta tiedossa. Silti toimet ovat yllättävän rajuja. Uusien asumisoikeusasuntojen rahoittaminen lopetetaan kokonaan. Valtion tukemiin vuokra-asuntoihin kaavaillaan tulorajoja ja määräaikaisia vuokrasopimuksia. Korkotukilainoitusta supistetaan. Perinteisesti kokoomus on halunnut kohdistaa tuotantotuet vahvemmin eniten tarvitseville ja erityisryhmille. Silti erityisryhmien investointiavustuksen myöntövaltuudesta ollaan leikkaamassa puolet.

Samaan aikaan asuntorakentaminen syöksyy. Rakennuslupien kuutiomäärä on jo laskenut alemmas kuin finanssikriisissä. Rakennusalan konkurssiaalto kiihtyy. Rakennusalan yritysten ja työllisyyden kannalta nyt taidettaisiin pikemminkin tarvita vakautta ja valtion vetoapua kuin radikaalia suunnanmuutosta ja valtion tukeman tuotannon supistamista.

Valtion tukemaan asuntotuotantoon on perinteisesti haviteltu vastasyklisyyttä: kun markkinaehtoinen tuotanto vetää, valtion tukemaa karsitaan ja päinvastoin. Tuoreessa hallitusohjelmassa on tästä kirjauskin. Todellisuus on ollut tästä kaukana. Rinteen ja Marinin kaudella korkotukilainojen myöntövaltuudet nousivat ennätyslukemiin samaan aikaan kun asuntorakentamisessa ylipäänsä taottiin tuotantoennätyksiä. Nyt valtion tukemaa tuotantoa ollaan karsimassa samalla kun asuntotuotanto sukeltaa ennätysalhaisiin lukemiin. Valtion tukema asuntotuotanto onkin ollut myötäsyklistä – ja mukaillut pikemminkin politiikan kuin talouden syklejä.

Ylipäänsä hallitusohjelma jatkaa asuntopolitiikan voimistuvaa heiluriliikkeettä. Sipilän hallitus pani luottonsa markkinoihin ja norminpurkuun. Sen ohjelmassa ARA-tuotannon rahoitusta kiristettiin (muun muassa investointiavustuksen rajaaminen) ja valtion tukemien asuntojen asukasvalintaa aiottiin tiukentaa, mutta osasta toimista päätettiin viisaasti luopua tarkemman selvittämisen jälkeen.

Rinteen ja Marinin ohjelma oli edeltäjänsä antiteesi. Valtion tukemaan asuntotuotantoon panostettiin. Norminpurku jäi sivuun. Pitkään sorvattu asuntopolitiikan kehittämisohjelma keskittyi etupäässä ARA-tuotantoon – ja näyttää nyt jääneen puolitoistavuotiseksi ohjelmaksi aiotun kahdeksan vuoden sijaan.

Nyt edessä on jälleen uusi täyskäännös. Moni Sipilän hallituskaudella harkittu toimi palaa korkojen kera. Sipilän hallituksen käynnistämä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus jatkuu ja palaa Rinteen ja Marinin kauden jälkeen takaisin alkuperäisiin tavoitteisiinsa, eli kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamiseen.

Asuntopolitiikan kiihtyvän heiluriliikkeen voi nähdä osana politiikan yleistä polarisoitumista, mutta eivät alan toimijatkaan ole täysin osattomia kärjistymiskehitykseen. Omistusasumisesta leipänsä saavat suomivat vuokra-asuntorakentamista, ARA-toimijat tylyttävät markkinaehtoista tuotantoa ja markkinaehtoisen vuokra-asumisen parista löytyvät ankarimmat ARA-kriitikot. Asuntosektorilla on sitkeä toisten tuotantomuotojen kampittamisen kulttuuri. Silti samalla moni kaipaa asuntopolitiikkaan ennustettavuutta. Vakautta tuskin on näköpiirissä niin kauan kuin alan toraisat toimijat vuoron perään peräänkuuluttavat täyskäännöstä ja kokonaisuudistuksia. Kenties uuden hallituksen asuntopolitiikka ei täyskäännöksineen ole sitä, mitä tässä markkinatilanteessa tarvittaisiin, mutta ehkäpä se on, mitä asuntosektori ansaitsee – näin The Dark Night -elokuvaa mukaillakseni.

Vakaa asuntopolitiikka edellyttäisi, että etsisimme selkävoittojen sijaan ylivaalikautisesti kestävää linjaa. Selkävoittojen riskinä on, että heiluri heilahtaakin päinvastaiseen suuntaan neljä vuotta myöhemmin. Vaikka tuore hallitusohjelma siis ilahduttaisikin, kannatta silti harkita, haluaako kaikkien toimien toteutuvan jyrkimmän mukaan. Jos tuore hallitusohjelma tyrmistyttää, kannatta silti harkita, kuinka ankaraa revanssia neljän vuoden päästä havittelee. Vakaa ja ennustettava toimintaympäristö on kaikkien etu alalla, jossa hankkeet ovat vääjäämättä vaalikautta pidempiä.

Nykyisessä laskusuhdanteessa rakentaminen ei ole tuotantomuotojen välistä nollasummapeliä. Siksi nyt jos koskaan luulisi olevan tilaa antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos rakentaminen pysähtyy kuin seinään – kuten pahasti näyttää – runneltu rakennusteollisuus ei nouse hetkessä takaisin jaloilleen. ARA-tuotannon raju supistaminen ei laskusuhdanteessa ei siis välttämättä ole markkinaehtoistenkaan toimijoiden etu.

Kiinteistö- ja rakennusalalla on myös paljon jaettuja tavoitteita. Näistä moni löytyy tuoreesta hallitusohjelmasta, esimerkiksi kaavoituksen sujuvoittaminen ja kiinteistönomistajien aloiteoikeuden vahvistaminen. Iloitaan siis niistä, ei asuntopolitiikan kiihtyvästä heiluriliikkeestä!


Lauri Lehtoruusu
Kirjoittaja on Suomen opiskelija-asunnot SOA:n toiminnanjohtaja