Toimi 2030 -hankkeen anti jäi asumisen tukien osalta laihaksi

ma 25. helmikuuta 2019 09.17.00

Sosiaaliturvan uudistamisvaihtoehtoja valmistellut Toimi 2030 -hanke julkisti tänään tuloksensa (vaihtoehdot tiivistetysti). Jo aiemmin julkistetut kolme vaihtoehtoista suuntaa sosiaaliturvan uudistamiselle olivat saaneet lisää lihaa ympärilleen ja niiden rinnalle oli kehitelty kolme vaihtoehtoista asumisen tukea. Mitä Toimi 2030 -hankkeesta jäi käteen asumisen näkökulmasta?

Asumisen tukien osalta työn anti jäi laihaksi. Yksi esitetyistä malleista on käytännössä nykyinen asumistuki, yksi sen yksilökohtainen serkku ja kolmas, asumistukea ja toimeentulotukea yhdistävä Toimi-asumistuki tuskin kestäisi kohtaamista asuntomarkkinoiden realiteettien kanssa. Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin on nostanut esiin keskustelun yksilökohtaisen ja ruokakuntakohtaisen asumistuen välillä, mutta Toimi-raportissa ei ole päästy tässä keskustelussa otsikkotasoa pidemmälle. Mitä yksilökohtaisuudella tässä yhteydessä tarkoitettaisiin? Se ei suinkaan ole yksiselitteinen asia. Asumisen tuista ei ole laskelmia, joten mallien arviointi on vaikeaa. Ilman laskelmiakin voi arvata, että Toimi-asumistuen työssäkäyntialuekohtaisten enimmäisasumismenojen määrittäminen olisi vähintäänkin hankalaa. Jos Helsingissä ja Askolassa on samat enimmäisasumismenot, mikä on sopiva taso? Liian matala on kohtuuton leikkaus pienituloisille pääkaupunkiseutulaisille, liian antelias muodostaa sadan prosentin korvaustasosta johtuen käytännössä lattiavuokran kehyskuntiin.

Mallit alleviivaavat, miten keskeneräistä keskustelu asumistuen uudistamisesta on muuhun sosiaaliturvaan verrattuna. Sosiaaliturvauudistuksen pohjaksi on peräänkuulutettu puolueilta arvovalintoja, tulisiko sosiaaliturvan olla vastikkeellista vai vastikkeetonta, universaalia vai syyperustaista ja yksilö- vai ruokakuntakohtaista; asumisen osalta ei taida edes olla tiedossa, mitkä keskeiset arvovalinnat pitäisi tehdä. Siinä missä monilla puolueilla on omat pitkälle viedyt sosiaaliturvamallit, asumisen tuet on useimmilla (lähinnä lukuun ottamatta kokoomusta, joka integroisi asumisen tuen yleistukeensa) kuitattu toteamalla, että asumistuki säilyisi uudistetun järjestelmän rinnalla. Asumistuen uudistamiseen puolueilla ei juuri ole omia avauksia tai malleja.

Sote-uudistus on osoittanut, ettei sosiaaliturvauudistuksen kaltaisia isoja reformeja kannata yrittää saada kerralla maaliin: elefantti on parempi syödä pala kerrallaan. Kun juuri kenelläkään ei tunnu olevan valmiita ratkaisuja asumisen kysyntätukien uudistamiseksi, voisi olla luontevaa jättää niiden uudistaminen myöhemmille vaalikausille. Keskustan kansanedustaja ja asuntotyöryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen jo vihjasikin tähän suuntaan Asuntoreformiyhdistyksen vaalipaneelissa.

Asumistukimenot ovat viime vuosina kasvaneet yli kahteen miljardiin, minkä lisäksi liki puolet toimeentulotuen perusosasta menee asumiskulujen kattamiseen. Vaikka asumistukimenojen kasvu on taittunut, yli kahden miljardin kokonaispotti tekee asumistuesta poliittisesti herkullisen leikkauskohteen. Suurempiin rakenteellisiin uudistuksiin ei näytä vielä löytyvän eväitä. Siksi onkin riski, että poliitikot päätyvät etsimään leikkauskohteita kikkaratkaisuilla, joista 2017 syksyllä esitetty ja sittemmin peruttu osa-asunnon normi on varoittava esimerkki. Asumisen tukien vaikutukset asuntokysyntään ja markkinatasapainoon ovat vaikeita ennustaa. Luovissa ratkaisuissa on riskinä, että kohtuuttoman suuri osuus leikkaustavoitteesta jää pienen joukon kannettavaksi, kuten osa-asunnon normin kohdalla olisi käynyt. Jos asumistukimenojen leikkauksiin päädytään, jopa mekaaninen enimmäisasumismenojen tai korvausasteen leikkaus on kysyntää heilauttavia kikkaratkaisuja parempi. Tosin on hyvä muistaa realiteetit: minkä asumistuessa säästää, sen toimeentulotuessa maksaa ja viime kädessä asumisen kysyntätukien leikkaus olisi aina leikkaus pienituloisimpien toimeentulosta.

Mitä asumistuen rakenteellisissa uudistuksissa sitten pitäisi huomioida? Asuminen on muuttumassa palveluksi ja vuokraan saattaa sisältyä kaikkea yhteiskäyttöautoista työkalulainaukseen ja yhteisöllisiin joogatunteihin. Jos asumismenojen ja muun kulutuksen raja hämärtyy, mitkä menot jatkossa katetaan asumistuella? Niin kauan, kun asumistuki lasketaan toteutuneiden asumismenojen perusteella, järjestelmä edellyttää – kasvavissa määrin keinotekoista – rajanvetoa asumismenojen ja muun kulutuksen välillä. Siksi olisikin syytä harkita siirtymistä asuinpaikasta, hallintamuodosta, ruokakunnan koosta ja tuloista riippuvaan könttäsummaan, joka ei riippuisi toteutuneista asumismenoista. Isolle osalle asumistuen saajista tämä on jo nyt käytännön todellisuutta, kun korvattavat enimmäisasumismenot jäävät niin kauas todellisesta vuokratasosta.

Toimi-hankkeen tulokset osoittivat, että asumisen kysyntätukien osalta aika ei vielä ole kypsä perusteelliselle uudistukselle. Siksi poliitikoilta toivoisikin ensi vaalikaudella malttia: puolivillaisilla kikkaratkaisuilla voi aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkoo. Samalla on syytä selvityttää erilaiset uudistamisvaihtoehdot perusteellisesti, jotta keskustelu olisi nykyistä pidemmällä sitten, kun sosiaaliturvauudistuksessa vihdoin päästään asumisen kysyntätukien kimppuun.

Lauri Lehtoruusu

Asiamies
Suomen opiskelija-asunnot SOA ry